Manifestoinnista

Luin eilen Hesarin artikkelia Lucky girl syndromesta eli vaurauden tai muun hyvän manifestoinnista itselle. Ihan ensin on pakko sanoa oma mielipide. Miksi nykyään kaikille asioille pitää antaa jokin hieno sana tai termi tai label, joka kuvaa asiaa? Asialle on ehkä ollut aikaisemmin ihan pätevä suomenkielinen sana, kuten tässä tapauksessa vaikka tavoitteellistaminen. Kukaan ei olisi varmaan tätäkään juttua kirjoittanut, jos olisi puhuttu tavoitteellistamisesta ja poluttamisesta, joita tavoitteiden saavuttamiseksi valmennuksessa käytetään ydintyökaluina.

Nykyään kuitenkin kaikesta tehdään ilmiöitä ja jotenkin nämä kaikki jutut ovat lehdistölle sellaisia ‘Low hanging fruit’ -juttuja, joita voi vähän sarkastisestikin arvostella. Vielä, kun niille annetaan Tiktokissa noin nasevia nimiä kuin Lucky girl syndrome, niin onhan se hedelmä siellä jutun kirjoitusta varten alhaalla poimittavaksi.

Kun jollekin annetaan ulkomaankielinen termi ja fiksummat ja coolimmat alkavat sitä käyttää, niin me suomalaisethan aina ajattelemme, että tuo pitää vetää alas, koska hän yrittää ylentää itseään. Eli periaatteessa tässä jutussa on kiellettyä sekä manifestointi-sanan käyttäminen että vaurastumaan pyrkiminen. Kun emme ymmärrä, niin haluamme pilkata. Miksi näin?

Tavoitteellistamisen eduista tavoitteeseen pääsemisessä on tutkittua faktatietoa. Unelmakarttoja on leikellyt vuosien varrella moni. Meistä moni lukee erilaista kirjallisuutta onnellisuuden ja vaurauden ympärillä. Moni meistä pyrkii poistamaan omasta päästä negatiivisia ajatuksia ja korvaamaan omilla vahvuuksilla ja positiivisilla tavoitteilla. Kaikki nämä opit ovat ihan oikein.

Miksi sitten minustakin coachina tuntuu vähän likaiselta, kun luin tuon hesarin artikkelin? Saatikka sitten niistä, jotka toimittaja on nimeltä maininnut ja väärin perustein mukaan ottanut. Itsekin olen sitä mieltä, että some on täynnä vaikuttajia ja onnellisuuden työkalujen myyjiä ja puolestapuhujia. Aika ehdottomiakin tyyppejä, kuten Maria Nordin, joka kyllä nostaa meikäläisen tyyppisen pragmaattisen realistin karvat pystyyn.

Vastaus tuohon likaiseksi tuntemiseen liittyy todennäköisesti hihhuliksi leimaamiseen. Kun itse tekee töitä tosissaan ihmisten onnellisuuden, tavoitteellisuuden, työn, vaurauden ja hyvinvoinnin parissa, on hihhuli-hommiksi laittaminen tylsää. Siinä on jotenkin karvas maku kielellä.

Myönnän itsekin, että olen manifestoinut esim. rakkautta elämääni. Tässä manifestoinnilla tarkoitan johonkin tiettyyn asiaan keskittyviä meditaatioi-hetkiä. Musta ne ovat olleet ihan hyviä keskittymisen hetkiä, jonkin tietyn huomiota vaativan asian äärelle. En olisi laittanut sille leibeliä, mutta juu, olen siis manifestoinut.

Isoin viisaus tuossa jutussa ja elämässä yleensäkin on:

Vedät sitä mitä värähtelet

Kun johonkin asiaan keskittyy ja sen on asettanut itselleen tavoitteeksi ja kenties pilkkonut vaiheisiin, tavoite kyllä alkaa toteuttamaan itseään.

Ränt over - olen puhunut! Rauhaa ja rakkautta viikonloppuun <3

Anna

Ps.

Olisi aivan ihanaa, jos lähtisit pienesti mukaan Beredan porukkaan, jossa tarjoamme sinulle myös maksuttomia koulutuksia ja valmennuksia, työkaluja muutokseen sekä Facebook-ryhmässä että suoraan sähköpostiisi. Muutoksen tekijät on meidän yhteisömme nimi. Lähdetään rakentamaan siitä paras ja kannustavin ryhmä - EVER!

Jos haluat seurata positiivista kierrettä instassa ja facessa, niin käy seuraamassa. Jatkan olemista @Positiivisena kierteenä, koska se tuntuu kuin se olisin minä! Beredaa seuraat instassa ja facessa linkeistä!