Pelko
Henkilökohtainen matkani kohti onnellisempaa itseä Rosen-terapian avulla
Eilen Rosen-hoitoni jälkeen kävelin kotiin ja päässäni soi Sata salamaa -kappaleen sanat: ”Pelätään pelkomme pois”. Kehossani oli paljon vanhaa pelon tunnetta.
Olen yrittänyt saada kiinni omista onnellisuuden esteistäni viime aikoina. Nämä ovat näitä itsetuntemukseen liittyviä asioita, jotka ovat syvemmällä kuin aina itse tiedämmekään. Tuntuu, että juuri nuo syvimmällä olevat pelot ja epävarmuudet ovat niitä, jotka ohjaavat meitä tiedostamattamme yllättävän paljon. Syvimmät pelot ja hylkäämisen kokemukset vaikuttavat käytökseemme tiedostamatta kuin auto-pilottina.
Rosen-hoidon aloitin vähän sattumalta. Läheinen ystäväni ja coachini Mari auttoivat minua ymmärtämään, että kehossani on lukkoja ja pelkoja, jotka vaativat tarkempaa tutkimista. Tähän asti olen käynyt kaksi kertaa Maijan luona ja molemmat kerrat ovat olleet valaisevia.
Ensimmäisellä kerralla mietittiin menneitä menetyksiä ja suremattomia suruja. Eilen käsittelin omia epävarmuuksia ja pelkoja. Minussa on hyvin syvällä pelkoa. Se tuntui minulla ahdistavana möykkynä keskellä selkää.
Pelon toimintamalli
Minussa on syvällä juurtunut pelko, joka estää minua hyväksymästä itseäni sellaisena kuin olen. Tämä pelko aiheuttaa minulle häpeää, hylkäämisen pelkoa ja toimintamallin, jossa menen edelleen piiloon itseltäni, muilta ja tunteiltani. Vaikka tietyissä asioissa olenkin tullut viimeisten parin vuoden aikana monessa asiassa näkyväksi, minulla on edelleen ’pakoreittejä’., joihin aina välillä turvaudun. Nämä mekanismit, kuten tunteiden turruttaminen alkoholilla tai piiloutuminen kiireen varjolla, ovat itse asiassa erittäin huonoja keinoja.
Pelkään hyljeksintää ja sitä etten riitä omana itsenäni. Piiloutuminen on siihen hyvä keino. En hyväksy itseäni sata prosenttisesti, enkä usko, että olen riittävän hyvä juuri sellaisena kuin olen. Hyväksytty, arvostettu, riittävä juuri sellaisena kuin olen.
Omista tunteista kertominen
Olen myös huono puhumaan omista tunteistani ja tarpeistani. Usein kuvittelen, että omat murheeni ovat toisille taakka ja siksi ne jäävät sanomatta. Joskus mietin, kertoisinko mietteistäni ystävälle tai läheiselle, mutta sitten päätän tietoisesti, etten jaksa rasittaa toista omilla keloillani ja murheillani, jotka tietysti jo lähtötilanteessa tuntuvat omassa päässänikin turhilta.
Totuus on, että olen tainnut haudata liian monta murhatta sisälleni. Jakaminen poistaa monesti murheen, mutta puhumattomuus pinoaa ne sisälle. Olen kyllä se, joka mielellään ottaa muiden murheista kiinni, hoitaa ja hoivaa muita. Haluaisin olla haavoittuvaisempi, tarvitsevaisempi ja heikompi. Haluaisin, että tulla hyväksytyksi heikkouksineni - ilman, että minun pitää yrittää kätkeä niitä.
Toimintasuunnitelma
Tein tänä aamuna tämän seitsemän kohdan toimintasuunnitelman kohti onnellisempaa, aitoa minua.
Käsittelen ja tiedostan pelkojani
Lopetan turruttamisen
Koitan tunnistaa, milloin pelko hallitsee minua tai toimin pelosta käsin
Koitan tunnistaa, milloin menen piiloon ja pohdin miksi
Yritän hyväksyä itseni sellaisena kuin olen
Puhun tunteistani ja huolistani ääneen
Vedän rajoja omaan auttamiseeni ja hoivaamiseeni ja kysyn teenkö oikein
Tiedän, että moni meistä kamppailee samojen tunteiden ja pelkojen kanssa. Yritetäänkö yhdessä? Kommentoi tuonne alle, jos sinulla on jaettavaa peloista, hoitomuodoista tai muista! Kerrotaan tunteista ja hyväksytään itsemme niin hienoina kokonaisuuksina kuin olemme.
Anna <3
Ps.
Olisi aivan ihanaa, jos lähtisit pienesti mukaan Beredan porukkaan, jossa tarjoamme sinulle myös maksuttomia koulutuksia ja valmennuksia, työkaluja muutokseen sekä Facebook-ryhmässä että suoraan sähköpostiisi. Muutoksen tekijät on meidän yhteisömme nimi. Lähdetään rakentamaan siitä paras ja kannustavin ryhmä - EVER!
Jos haluat seurata positiivista kierrettä instassa ja facessa, niin käy seuraamassa.
