Vuosi miniromahduksen jälkeen
Tässä valmentajaselfie sunnuntailta. Hymyilytti!
Tiistain aamulenkillä naapurini kysyi minulta, muistanko vuoden takaista aikaa - aika tasan vuosi sitten. Hetken kuvittelin hänen tarkoittavan kävelykuntoa tai vauhtia, mutta hän tarkoittikin vuoden takaista romahdustani ja sitä seurannutta masennuskautta. Ensin oli pakko lukea tuo vuoden takainen blogikirjoitus uudelleen.
Olin vuosi sitten pohjakosketuksessa. Korona oli tuonut uudenlaisen epävarmuuden ja työpaikalla oli lomautukset käynnissä. Sain silloin tietää, että organisaatio muuttuu ja syyllistin itseäni huonona työntekijänä. Yllä olevasta linkistä aukeava blogi on kirjoitettu silloin, kun vapaa pudotus ja syöksykierre alaspäin on jo pysähtynyt ja olen jäänyt kellumaan. Olin tuolloin ymmärtänyt muutaman asian, jotka auttoivat mua lähtemään toivottomuudesta ylöspäin. Haluan nyt tiivistää saamani avut listaksi, miten pääsin takaisin valoon.
Tunteiden tunnistaminen
Olen aina aikaisemmin pistänyt hankalissa paikoissa teflonit päälle ja tunteet piiloon, niin kauaksi aikaa, että ne laantuvat ja sitten voikin taas jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tämän kriisin selvittelyssä en pystynyt pakoilemaan. Oma masentuneisuus ja toivottomuus olivat pahempia kuin olin aikaisemmin kokenut. Nyt ei siis auttanut laittaa stereoita lujemmalle vaan tarttua tunteisiin.
Sain oman kriisiapuni Maaret Kallion Voimana toivo -kirjasta. Taisin kuunnella kirjaa pariin, kolmeenkin kertaan. Tiettyjä kolahtaneita kohtia kuuntelin useamman kerran kertauksena ja uskonvahvistuksena, kun sitä tarvitsin. Kun kirjassa kuvattiin, mitä syvä toivottomuus ja täysi tulevaisuuden näköalattomuus ovat, päätin, että tuonne en mene. Aloitin ohjeella tunteiden tunnistamisesta ja niiden käsittelemisestä. Kun tunteita tuli, en enää keskittynyt niiden poistamiseen vaan otin niitä sitä mukaa kuin niitä tuli käsittelyyn. Niinhän niitä sieltä tuli: Häpeä, kateus, pelko, ahdistus, suru, riittämättömyys. Aikamoinen litania. Kaikki nämä yritin 1. tunnistaa, 2. hyväksyä ja 3. laittaa pois sillä hetkellä käsiteltynä. Tulivathan ne monta, monta kertaa takaisin, mutta askel askeleelta se tunnistaminen ja pois-käsitteleminen tuntuivat sujuvan paremmin. Tunteen tuleminen ei ahdista niin paljoa, kun tietää saavansa sen käsiteltyä ja mikä se on ja miltä se tuntuu.
2. Ammattilaisen apu
Itse sain apua akuuttiin hätään myös työterveyshuollon kautta. Olen kiitollinen esimerkiksi siitä, että työterveyshoitajia on koulutettu tällaisiin kriisinhallintatehtäviin. Sain matalalla kynnyksellä pari lyhyttä keskustelutuokiota heidän kanssaan. Jotenkin kun tuon ammattilaisaskeleen uskaltaa ottaa, tekee myös itselleen näkyväksi sen, ettei kaikki ole ihan ok ja kyllä tämä tästä. Itselle tuo näkyväksi tekeminen/avun hakeminen ja se ettei niitä tunteita kadotettu viinipulloon oli todella ‘terve’ lähestymistapa. Myös Mieli ry’llä on kriisipuhelin, jossa ammattilaiset ja koulutetut vapaaehtoiset vastaavat puheluihin.
Varsinainen selviytyminen ja tie kohti pintaa alkoi valmennussuhteestani Pomon enkeleiden Marin kanssa muutamaa viikkoa myöhemmin. Coaching tai ratkaisukeskeinen valmennus ei ole terapiaa, mutta minulle riitti eteenpäin katsova valmentaminen. Sain tutustua arvoihini ja vahvuuksiini ja niihin tukeutuen lähdin kohti valoa. Tapasimme parin viikon välein ja tutkimme kuormittavia ajatuksia ja etsimme niihin ratkaisutapoja. Itselle merkittävimpänä asiana lähdin positiiviseen kierteeseen. Alla on lainaus omista muistiinpanoistani.
Haluan uskoa, että olen oikeasti päässyt eteenpäin kehittämällä positiivista ajattelua ja olen alkanut tunnistaa omia vahvuuksiani. Huonolla hetkellä voin turvata niihin. En ehkä ole tätä tai tuota, mutta olen kuitenkin tuossa asiassa hyvä. Ajattelen, että tulevaisuudessa, minä kelpaan sellaisena kuin olen.
3. Voimaihmiset
Kun olet alamaissa, mieti millaisille ihmisille ja palautteelle altistat itsesi. Minimoi tunnesyöpöt ihmiset ja vietä aikaa voimaihmisten kanssa. Se parantaa energiaa. Toinen vahvistaa sun olemassaoloa, toinen vie sinulta energiaa. Viime keväänä sain onneksi keskityttyä ja keräiltyä itseäni omien voimaihmisteni avulla. Koska aika oli niin eristynyt, niin ei tarvinnut edes miettiä itsensä altistamista energiaa vieville ihmisille tai asioille. Etsin myös intuitiivisesti uusia voimaihmisiä ja availin puhelin- ja facetime-linjoja vanhoihin ystäviin. Olen paljon energiaa velkaa tästä tietyille ihmisille ja toivon, että pystyn joskus maksamaan takaisin olemalla itse se voimaihminen.
4. Armollisuus
Olen oppinut tätä armollisuutta itseä kohtaan. Miten hurjaan maan rakoon sain itseni laitettua omilla ajatuksillani. Kaikessa mitä tein en ollut mielestäni tarpeeksi hyvä ja mietin, mitä jos paljastun tästä. Tämä on se negatiivinen alaspäin viettävä kehä. Vahvuuksien löytäminen ja niiden päälle rakentaminen auttoi minua. Vahvuuksia olikin itse asiassa niin paljon, ja ne tuntuivat niin paljon positiivisemmilta ja houkuttelevammilta, että ne saivat jotenkin fokuksen siirtymään sinne valon puolelle. Vaihdoin valon puolelle ja se auttaa näkemään pienet epäonnistumiset omassa mittakaavassaan - pieninä epäonnistumisina.
Kerroin sunnuntain valmennusryhmälle tällaisen ajatuksen, jota kaikki voisivat käyttää. Tee kerran viikossa lista omista onnistumisista ja edistymisestäsi tavoitteidesi suhteen. Lisää listaan epäonnistumiset. Huomaat varmasti, että epäonnistumisia 1 ja onnistumisia 10. Meidän mielessämme vain korostuvat mokat, kun ne tunnetaan ja muistetaan, mutta onnistumisten kohdalle emme pysähdy ja tuuleta.
5. Liikkuminen
Liikkuminen on mulle happea ja toimii niin monen asian edistäjänä. Liikkuminen on kemiallinen reaktio aivoissa ja käytin sitä paranemiseen. Aamukävely ja Maaret Kallio olivat mulle parasta ‘terapiaa’. Liikkuminen tehostaa oppimista ja fyysinen liike oivalluttaa. Jossain tilanteessa musiikki auttaa ajatusten taustalla vapaasti eteenpäin kelluen. Rakastan!
Tähän liikkumisen perään lisään listan myös muista fysiologisista asioista, joita ovat uni, ravinto ja rentoutuminen. Syömällä voi parantaa jaksamistaan ja terveellisesti syöminen on tosi tärkeää. Nukkua pitää ja uni on tärkein pohjatyö, jonka keho tarvitsee joka yö. Varsinkin jos mieli laukkaa kovaa vauhtia, mindfulness-harjoitukset ovat hyvä tapa pysäytellä kovana käyvää konetta ja ehkä saada unen päästä kiinni. Äläkä luovuta heti niin kuin mä aluksi. Olen viimein alkanut oppia keskittymään ja rentoutumaan.
Ihanaa tulevaa viikonloppua! Pitääköhän sitä mennä ostamaan glögiä, kun tuo keli näyttää huonolta :) Olisi kiva kuulla, millaisia kokemuksia teillä on jaloilleen pääsemisestä.
Jos haluat seurata positiivista kierrettä instassa ja facessa, niin käy seuraamassa. Päivittelen viikon aktiviteetteja ja kokkailuja sinne. Ensi viikolla sitten vappukokkailuja! Teen reseptejä vähähiilariseen brunssiin.
Anna <3
