Tupruttelulle loppu

Juhannusta juhlittiin ystäväni parvekkeella grillaillen ja juomia nautiskellen. Oli ihanaa, mutta aika viileä Juhannus. Yksi mielenkiintoinen asia kuitenkin jäi illasta mieleeni. Ystäväni J kertoi päättäneensä lopettaa tupakoinnin 2.9. Kysyin tietysti, miksi juuri silloin. Vastaus oli aivan looginen: Koska kesä alkaa olla silloin lopussa ja isot tapahtumat, joissa kuitenkin tulee poltettua, ovat ohi. Sanoin, että kuulostaa järkevältä ja minäkin haluaisin lopettaa. Olen halunnut jo pitkään, mutta en ilmeisestikään tarpeeksi.

No kuinkas sitten kävikään? Ajatus jäi mieleeni kytemään koko kesäksi. En juuri uskaltanut asiasta julkisesti huudella, mutta muutamalle olen maininnut, että olen suunnitellut lopettavani 2.9. Joku viisas, kun osaa kalenterin tietää, että tuostahan on jo kolme viikkoa! Varasin silloin siis työterveyslääkärille ajan Champix-reseptiä varten. Ajattelin, että on parempi olla jokin keppihevonen apuna tuohon lopetukseen, kun luonne on mikä on eli todella heikko. Lääkekuurin aika poltetaan alussa normaalisti kaksi viikkoa ja sen jälkeen lopetetaan ennakkoon päätettynä lopetuspäivänä. Olin tietysti sijoittanut vielä tähänkin strategisesti työtyttöjen reissun Riikaan, jossa siis vielä sain polttaa.

Tällä viikolla kuitenkin olen käynyt edelleen ulkona sytyttänyt ja polttanut kolmanneksen ja sitten heittänyt pois. En vielä saanut täysin napanuoraa katkeamaan ennen kuin eilen, jolloin oli vain liian kylmää ja sateista mennä ulos. Se oli nyt siinä sitten se röökaaminen – tai kattellaan sanos turkulaine :) Mulla on edelleen tupakkaa kotona enkä aio heittää niitä vielä pois, jos jokin kriisi iskee. Nyt ei kuitenkaan tee mieli ollenkaan.