Miten voin tänään?

Olen hiukan muuttunut tai muuttumassa ja olen kääntymässä sisäänpäin katsovasta ulospäin kurottavaksi. Olen käynyt viime viikkoina todella mielenkiintoisia keskusteluja vanhojen ystävien kanssa. Koska olen tutkinut sisintäni muutoinkin, niin on ollut järkeen käyvää olla vanhoihin ystäviin matkan varrelta yhteydessä. Olen kulkenut ulkona pitkin nurmikkoa ja jutellut maratonpuheluita.

Kun korona alkoi, oli teamsiä ja erilaisia facetime-ryhmiä, oli virtuaalibaareja, mutta minulle parasta ovat olleet puhelut näiden ystävien kanssa. Juuri tänään juttelin ystävälleni Tukholmaan ja mietimme, että miten tässä koronan aikana puhelinkeskustelut ovat saaneet syvyyttä. Aikaisemmin vain vaihdettiin kuulumiset ja oltiin pinnallisella tasolla sekä vaihdeltiin viestejä. Nyt käydään keskusteluja, joissa mennään ns. heti syvään päätyyn. Olen tukenut ystäviäni tänä aikana ja saanut tukea. Ollut heillekin rehellinen ja kertonut tunteistani. Olen rohkeasti ottanut yhteyttä ihmisiin, joista en kenties ole kuullut mitään pitkään aikaan, mutta joilla esimerkiksi on mielestäni jokin vahvuus, josta haluan kuulla lisää. Näille ihmisille olen sitten laittanut viestiä, kun aina puhelinnumeroakaan ei ole enää ollut.

Tänään olen näistä keskusteluista kiitollinen ja kun yritän sanoittaa omaa tuntemustani, minulle tuli eilen mieleen musiikitermi ’crescendo’ voimistuen tai värähtelevä. Varsinkin tuo värähtelevä on mielestäni nyt ihana. Olen saanut sitä vanhaa itseäni ja minuuttani takaisin, joka suoraan sanottuna on ollut monta vuotta kateissa. Se taisi kuitenkin olla sellainen minä, josta pidin, koska toivotan sitä nyt tervetulleeksi. Täysin selvää minulle ei vielä ole se, millaiseksi haluan tulla, mutta sen tiedän jo nyt, että tulen takaisin vahvempana kuin ennen ja tunnen itseni paremmin kuin ennen.