Matkakertomus

Huomaan kirjoittavani tätä blogia 4 kertaa vuodessa. Ajattelin kirjoittaa vähän matkakuulumisia Pohjois-Saksan automatkalta. Lähdin matkalle ihan itsekseni, kun lomaviikko ammotti kalenterissa tyhjyyttään. Lapsena kävimme perheen kanssa automatkoilla kesäisin ja ajattelin nyt pitkästä aikaa kokeilla autolomaa Saksassa ihan itsekseni.

Lapsena ihailin isääni, joka osasi ajaa Euroopassa autoilukarttojen avulla, enkä muista, että olisimme koskaan ollut eksyksissä. Hän jopa uskalsi ajaa väärällä puolella tietä, kun matkailimme Briteissä. Noista matkoista on hienoja muistikuvia omassa muistikortissa ja nyt myös skannattuina tiedostoina, jotka veljeni on dioilta skannannut.

Äitini oli 60-luvulla omien sanojensa mukaan piikomassa, mutta siis au-pairina Syltin saarella Pohjois-Saksassa. Kävimme siellä lapsena ja ajattelin nyt käydä siellä muistamassa Äitiä.

Lähdin matkalle Finnlinesin reitillä Helsingistä Travemündeen. Laivamatka kestää sellaiset 32 tuntia, joten mielestäni se säästi aikaa, kun kyseessä oli lyhyehkö turnee. Laiva tulee tosi myöhään perille Travemündeen, joten oli pakko ottaa yöpyminen sataman läheltä. Ja sielläpä sitten ihmettelin öisessä, sateisessa rantakaupungissa, mistä saan avaimen sisälle hotelliin, kun avainboksin toiminta oli vähintään mysteeristä. Vihdoin soittooni vastattiin ja pääsin kylmissäni sisälle.

Sylt

Seuraavana aamuna lähdin navigaattorin ohjastamana kohti Syltiä. Olin vähän huonosti selvitellyt asioita ja yllätyksekseni Syltille mentiinkin ns. autojunalla. Ei siis niin vain ajeltukaan perille. Autojuna oli kyllä ihan hauska kokemus, kun laittoi ikkunat auki ja nautti maisemista. Hotellin olin varannut Westerlandista läheltä rantaa ja hotellin pihaan kurvatessa autosta puhkesi rengas. Ihan silleen kunnolla psiuh vaan - aivan tyhjäksi. Täytyi ottaa vähän ohjauspuheluita kotimaahan. Mersulla löytyy ihana Mobilo-palvelu, johon soittamalla auto noudetaan korjattavaksi ja saa vara-auton tilalle. Mies tuli, minä puhuin Saksaa yllätyksekseni ja auto vietiin.

Harmi etten tajunnut ottaa sitä vara-autoa (aina epäilee niitä kustannuksia) ja pääsin ajelemaan Syltiä ympäri vasta viimeisenä päivänä. Ekan päivän siis vain kävellen tutustuin rantoihin. Westerland oli pieni kaupunki ja Syltiä kutsutaan Saksan Hamptoniksi. Tosi sievää ja siistiä, Jaguareja ja kivoja ravintoloita. Westerland on aivan Atlantin rannalla ja ranta ja aallot olivat upeat. Mun hotelli oli melkein rannassa ja oikein tosi kiva Das Windhuk. Ystävällinen henkilökunta, tosi stylet huoneet ja ihana aamiainen. Tähän aikaan vuodesta oli tietysti vielä vähän viileää, mutta aurinko paistoi silti aina välillä.

Luulen, että saaren pikkukylät ja rannat ja meren aallot ovat täällä sitä parasta antia. Saari on kokonaan hiekkaa ja hiekkaa sitoo dyyneillä ruohokasvillisuus. Korkein kohta saarella taisi olla 52 m. Kylät olivat toinen toistaan hurmaavampia, talot ruohokattoisia ja puutarhat kauniita. Meri ei koskaan ole kaukana, sillä saari taisi olla sen 30 km pitkä ja 10 km leveimmässä kohdassa. Kesällä menisin ehdottomasti vuokraamaan pyörän.

Hampuri

Aikanaan tulin reissaanneeksi Hampurissa tuon tuosta. Olin helpolla tuulella ja valitsin siksi tutun hotellin kivalta paikalta Hampurin keskustasta ostoskatujen läheltä. Olin automatkaa varten pakannut pikkulaukun yöpymiseen ja Ikea-kassin muulle tavaralle ja kengille ja takeille takakonttiin. Hampurissa minun piti sitten kuitenkin ottaa koko omaisuus mukaan hotelliin. Pikkolo siinä kyseli voiko hän auttaa Ikea-kassini , mutta hävetti niin, että sanoin hoitavani itse.

Note to self: Älä lähde Ikea-kassin kanssa matkaan, vaikka se tuntuisi kuinka kätevältä.

Hampuri oli juuri niin kiva kuin muistinkin: Shoppailua, kävelyä, lounastelua ja vähän shampanjaa. Illalla tilasin huonepalvelusta ruokaa ja katsoin leffoja. Mulle on yksin matkaillessa yksinolo aina muuten tosi ok, mutta yksin en oikein jaksa lähteä päivälliselle. Se tuntuu vähän kiusalliselta. Sen sijaan kaikki muut ateriat ja kahvit ym. sujuvat tosi mukavasti.

Yksin matkaillessa saa myös aivan yksin päättää kaikesta. Syömiset, lähtemiset ja menemiset sujuvat itsensä kanssa hyvin. Viimeisenä päivänä päätin puolessa tunnissa vähän muuttaa suunnitelmaa ja ajaa Outletin kautta satamaan. Tsekkaa Neumunsterin Outlet täältä. Täältä löysin tuliaisia ja esim. lenkkarit itselle noin puoleen hintaan Suomen hinnasta. Takaluukku oli kyllä paperikassia pullollaan, kun lähdin kohti satamaa :)

Laivamatka kotiin

Laivamatka kotiin alkoi tosi myöhään. Vähän jännitti sataman löytäminen, joten ajoin satamaan tosi aikaisin valoisan aikaan, kun en halunnut jännittää pimeässä reitin löytämistä satamaan. Sisään laivaan pääsin ajamaan klo 23 aikaan kahden elokuvan ja suuren tylsistymisen jälkeen. Seuraava päivä oli kuitenkin koko päivän meripäivä - kivaa! Kävin salilla, brunssilla, katselin merta ja luin lehtiä, join shampanjaa , katselin merta ja kävin illallisella. Laiva ei ole todellakaan mikään bilelaiva, mutta ravintola, kahvila, baari, pieni kauppa, sali ja sauna löytyy. Se riitti itselleni vallan hyvin. Ruoka oli sellaista suht hyvää buffatasoa. Paluumatkalla olisin jo kaivannut salaattia enemmän.

Ihana matka ja ihana seura! Menkää Syltille kesällä!

Ihanaa pääsiäistä täältä landelta, Anna